Ai että kun on ihanaa. Kuulin että jätkä jonka kanssa "tanssin" (se oli huonoin tanssija jonka oon nähny) liikkuu narkkareitten ja muiden sekopäiden kanssa. Ehdin jo luulla että joku kunnollinen mies saattais kiinnostua musta, mutta ei.

Mun olemassa olosta kiinnostuu vaan epätoivoiset tapaukset pimpan toivossa. *huoh*

Kyllähän mä tidän että ylipaino ei ole järin seksikästä.

16...siinä on mun 21-vuoden panoluku.

n. 17 miehen (ja 3 naisen)  kanssa on ollut "juttua" enemmän tai vähemmän.

Tekeekö tämä musta jakorasian?

Miksi mies jolla on paljon naisia on pelimies, alfauros kenties. Muiden silmissä hyväksytty. Taasen naisen kannattaa aina vääristellä panojensa lukumäärää, ettei saa tiettyä leimaa. Missä oikeus?

Olen monesti miettinyt onko ihmisen ylipäätään tarkoitus elää yksiavioisena. Totuushan on että harvat selviytyy parisuhteessa pettämättä. Syitä on tietysti monenlaisia, mutta ihminenhän on eläin ja vanhat eläimelliset vietit on olemassa edelleen. Onko  yksiavioisuus vain jonkun ylhäisöpapin naiivi sääntö jonka mukaan elää hyveellistä elämää?

 Mä olen pettäjä. Petin avokkiani, eikä se tuntunut sillä hetkellä miltään. No big deal. Siitä tuli totta vasta kun sain monen kuukauden jälkeen sen sanottua ääneen miehelleni.

"Huora! Miten sä saatoit pettää! Oon ollu sulle niin hyvä mies ja tässä on sun kiitos? Miksi? Kenen kanssa? Mä vaan odotan sua kiltisti kotona kun sä jaat kaupungilla persettäs!", hän raivosi.

Mieheni Mikko alkaa pakata tavaroitaan. Makaan itkien sängyllä. Salaa toivon että hän lähtisi ovesta ulos lopullisesti. Olisi helpompaa. Ei tarvitsisi joka päivä unelmoida päivästä jolloin pääsisin pois tästä itseaiheutetusta helvetistä. Ero tulisi noin vaan kuin tilauksesta, eikä mun tarvis potea huonoa omaatuntoa kun en kerran olis ollut se joka jättää.